Välipäivien tunnelmissa

Joulu tuli, meni ja oli rentoa ja mukavaa. Ennen joulua ei ollut joulustressiä, vaan tehtiin se mitä ehdittiin, mutta joulua edeltävät päivät kuluivat siitä huolimatta tutussa tohinassa, kun "piti" vähän siivota, tehdä imellettyä perunalaatikkoa, paistaa kinkkua ja leipoa vielä vähän herkkuja, joita kukaan ei jaksanut joulun aikaan edes syödä.

Joululahjaksi neuloin kolme paria sukkia ja yhdet huovutetut lapaset. Niistä en muistanut tai ehtinyt ottaa kuvia; toivon, että ovat saajilleen mieluisia ja tulevat käyttöön. Fritids-lanka yllätti tällä kertaa ja huopui ensimmäisellä pesukerralla enemmän kuin aikaisemmin, joten lapasten mukana meni "takuukortti", että tilalle saa uudet lapaset, jos lahjatumput ovat liian pienet.



Joululahjoista noin puolet pakkasin itse ommeltuihin kankaisiin lahjapusseihin, joille toivottavasti löytyy uusiokäyttöä. Me saimme muutaman joululahjan pakattuna muun muassa Hesarin sivuun. Koko sivun mainos kauniilla kuvalla on itse asiassa aika tyylikäs lahjakääre!

Joulun pyhinä olikin sitten aikaa miettiä uusia käsityöprojekteja. Ajatuksissa oli aloittaa iso pitsihuivi, mutta muisti teki tepposet ja sopivaa lankaa ei löytynytkään varastosta. Haluaisin tällä kertaa neuloa huivin ohuesta villalangasta, esimerkiksi Kamena sopisi hyvin, mutta kun sitä ei löytynyt kuin kaksi eriväristä vyyhtiä. Puikoille pääsi näin ollen pitkään suunnitteilla ollut palmikkoneule perheen nelivuotiaalle. Ohje on parin vuoden takaisesta Modasta ja lanka Debbie Blissin peruspuuvillaa.


Yhden ikuisuusprojektinkin kaivoin taas esille eli isohkon ristipistotyön, jota yritän nyt pikkuhiljaa pistellä valmiiksi. Olen kerran huvikseni laskenut, että kuinka kauan työn valmistumiseen menisi, jos teen sata pistoa päivässä. Aika kauan... Minä en ole pohjimmiltani lainkaan ristipistoihminen, vaikka ihailenkin kauniita ja taidokkaita ristipistotöitä siinä kuin muitakin käsityön taidonnäytteitä. Tekeillä oleva ristipistotyö on joskus valmistuessaan menossa lahjaksi kummitytölleni - työssä on hänen nimikkokukkakeijunsa eli elderberry fairy. Toivottavasti saan työn valmiiksi ennen kuin tyttö ehtii murrosikään, kun voi olla että nykyteini ei oikein jaksa arvostaa tädin tekemää ristipistotyötä.

Pipareita ja joulumarkkinoita

Meidän perheen jouluun kuuluu vaihteleva määrä perinteitä. Yksi esimerkki uudemmasta perinteestä on visiitti Lohjan menneen ajan joulumarkkinoille, jotka järjestetään Lohjan kirkonmäellä. Tänä vuonna sää ei todellakaan suosinut markkinoita, mutta sateesta huolimatta tapahtuma oli tunnelmallinen ja lämminhenkinen Myynnissä on laadukkaita käsityötuotteita ja paikallisia elintarvikkeita ja jotain pientä tuli toki ostettuakin.


Piparkakkutalo kuuluu tietysti jouluun. Lapsille olen luvannut, että molemmat saavat tänä vuonna oman talon, jonka saavat koristella mielensä mukaan. Minä otin eilen varaslähdön, kun tein yhden piparkakkutalon marttojen myyjäisiin arpajaisvoitoksi. Talon kaavat ovat Martan joulukirjasta ja yksi paketti valmista piparitaikinaa riittää sopivasti tuohon taloon ja hahmoihin. Piparkakkutalon kokoamiseen kuuluva yhden sortin perinne on sormien polttaminen kuumalla sokerilla. Eilisiltana tökkäsin oikean käden etusormen suoraan paistinpannuun - auts! Neulominen onkin sitten tänään sujunut tämän haaverin takia tavanomaista vaivalloisemmin.

Lahjusneuleita

Viime päivinä valmistuneet neuleet ovat menneet tai menossa lahjaksi. Sukat ja lapaset kummitytölle synttärilahjaksi. Valmistuivat viime tipassa; langat päättelin matkalla juhliin, joten pinngottamiseenkaan ei tällä kertaa ollut aikaa:

Ohje: sukissa 48 s, ranskalainen kantapää ja helppo pitsineule; lapasissa samoin 48 s, peukalokiila ja sama pitsineule kuin sukissa (koko n. 4-vuotiaan)
Lanka: Supersocke, 70 g
Puikot: nro 2,5


Liivi ystävän poikavauvalle:


Ohje: Moda 2/2005, koko 0-3 kk
Lanka: Merino Kind, 75 g
Puikot: Addin pyöröt 3,5 ja 4

Virallinen joulunodotuskin on käynnistynyt. Marttaliiton sivuiltakin löytyy joulukalenteri; käykäähän kurkkaamassa.

Kädentaitomessut ja jouluista askartelua

Käväisin viime perjantaina Kädentaito- ja Elma-messuilla Messukeskuksessa. Messujen kädentaitopuoli oli vähän pettymys - osuus koko tarjonnasta oli pieni ja hyvin edustettuna olivat vain neulelangat eikä niissäkään mitään uutta. Messuostokseni olivatkin tällä kertaa elintarvikkeita: Kolatun juustoja ja luomujauhoja. Kotiin mennessäni mietin, että tuollaiset messut ovat melkoinen konsepti - ihmiset maksavat kalliihkon pääsylipun päästäkseen tekemään lisää kalliihkoja ostoksia. Ensi vuonna pitää yrittää päästä Tampereen Kädentaitomessuille, joita kaikki tuntuvat kilvan kehuvan.

Ajatukset alkavat tässä vaiheessa vuotta kääntyä väistämättä jouluun ja jouluvalmisteluihin, vaikka yritänkin välttää "pitäisi ehtiä sitä ja tätä"-stressiä. Jääkaapin oveen laitoin stressin välttämiseksi to-do-listan jouluvalmisteluihin liittyen. Listalla on vain minulle mieluisia joulupuuhia - ikävät puuhat joko jätän tekemättä tai vastuutan miehelleni, jos ne ovat ehdottoman välttämättömiä. Viikonloppuna kaivoin myös esille kaikenlaisia kranssiaineksia: syksyllä kerättyjä tammenterhoja, pähkinöitä ja käpyjä sekä kaupasta ostettuja mausteita. Lisäksi kuivasin hedelmäviipaleita uunissa. Kuva kertonee tälläkin kertaa enemmän kuin sanat:

Kolmen vuoden huivi

Aloitin tämän huivin neulomisen miehelleni kaksi vuotta sitten ennen isänpäivää, mutta kuinkas ollakaan huivi ei valmistunut tuolloin eikä vielä viime vuonnakaan, mutta tänä vuonna tuli sitten valmiiksi. Isänpäivälahjaksi sitä en kehdannut sentään antaa, vaikka alkuperäisenä ajatuksena kaksi vuotta sitten saattoikin olla isänpäivälahja.

Lanka on Novitan Alpacaa, joka tuntui vähän kutittavalta minunkin kaulaa vasten, ja muu perhe taitaa olla herkkähipiäisempää kuin minä, joten vähän jännään, pääseekö huivi käyttöön. Ensin tosin pitäisi talvenkin tulla - muu perhe ei tarvitse villavaatetta ennen kuin paukkupakkasilla, kun minä vilukissa hiippailen kesät talvet villasukissa. Ihanan pehmeää lankaa tuo Novitankin alpakkalanka on.



Ohje: Interlocking Balloons, Scarf Style
Lanka: Novita Alpaca, 220 g
Puikot: Addin pyöröt nro 4 (tai 4,5)

Neulomiskärpäsen puremaa odotellessa

Pääkaupunkiseudulla satoi eilen ensilumi. Lapset ovat valtavan innoissaan siitä, että maassa on vähän jotain valkoista, joka kastelee lapaset ja jota saa juuri ja juuri kaapaistua suuhunsa. Ojanpientareilla on vielä kukkivia pietaryrttejä ja saunakukkia, joten minä en oikein jaksa uskoa, että tästä tulisi vielä oikea talvi.

Taitaa olla ihan tilastollinen tosiasia, että talvi tulee vuosi vuodelta myöhemmin ja kai nuo marraskuun alussa kukkivat kesäkukat sitä todistavat. Toisaalta kaupallinen joulu tulee vuosi vuodelta aikaisemmin (vai tuntuuko se vain siltä), kun yksi sun toinen kauppa avaaa joulupuotejaan. Ja meidän lapset eivät vielä edes tiedä, mitä haluaisivat joululahjaksi.

Mä en kestä tätä vuodenaikaa. Auttaisikohan kirkasvalolamppu? Työpaikan kahvihuoneessa on sellainen, mutta kirkasvalolampun sanotaan auttavan jos sen äärellä on puolisen tuntia ja kenellä nyt olisi aikaa istua kahvihuoneessa puoli tuntia.

Neulomisblääh on vieraillut syksyn aikana useammassa blogissa ja on tuttu ilmiö täälläkin. Sitten viime postauksen olen saanut aikaiseksi kaksi sukkaa, joille ei huvittaisi neuloa pareja, kasan peittotilkkuja (neuloin yhden viikon ajan sukkalankojen loppuja tilkku per päivä, kunnes kyllästyin tilkkuihin) ja aloittanut yhden jämälankahuivin.

Neulominen ja muu käsillä tekeminen on ollut minulle perinteisesti keino lieventää stressiä. Pitäisiköhän tästä päätellä, että minulla ei ole tällä hetkellä työperäistä stressiä? Voi pitää paikkansa, sillä työskentelen tämän syksyn ajan toisella osastolla ja työkuormitukseni on kaukana oman osaston tavanomaisesta tasosta. Olen tehnyt normaalipituista päivää, ehdin joka päivä syömään lounaan ja mikään homma ei jää roikkumaan. Ihan kivaa, mutta kyllä minä toisaalta ihan vähän kaipaan oman osastoni hektisyyttä. Suo siellä, vetelä täällä.

Rinsessaa kerrakseen

Sään kylmeneminen sai minut ryhdistäytymään ja neuloin lupaamani rinsessapipot lasten serkuille. Kuvassa näkyy myös samaisille serkuille tehty vaaleanpunainen valmis rinsessasukka ja alkutekijöissään olevan vastaava sinivihreänä, haarukkapitsikokeiluni ja yksi neuleohjekansioista. Tuota kaikkea ei olisi varmaankaan pakko säilyttää olohuoneen pöydällä...

Pipolanka on Vihreästä Vyyhdistä hankittua OnLinen Season-lankaa, jonka koostumus on puoliksi merinovillaa ja puuvillaa. Ei taatusti kutita herkkääkään ihoa ja on kaiken kaikkiaan miellyttävän tuntuista. Lanka on vähän paksumpaa kuin rinsessapipon ohjeessa käytetty Wool, joten pipot syntyivät nelosen puikoilla silmukkamäärillä 110 ja 115 silmukkaa. Lankaa meni vähän reilu kerä per pipo.

Niin, ja Strömsössä värjättiin tänään lankaa morsingolla ja kokeiltiin haarukkavirkkausta.

Aurinkoinen päivä

Tänä syksynä olen jälleen kerran huomannut mielialani olevan varsin sääsidonnainen. Mennellä viikolla monena aamuna teki mieli herätyskellon soidessa mennä piiloon peiton alle ja töihin lähtemisen sijasta mennä talviunille, kun ulkona kuului tuulen ujellus ja sateen ropina. Tänään sen sijaan oli kirpeän kuulas aurinkoinen syyspäivä eikä herääminen ollut lainkaan vaikeaa.

Aamupäivällä kävin Hakaniemen torilla ja hallissa ostamassa muun muassa kalaa ja omenoita ja katsastamassa Vihreän Vyyhdin uutuuslangat. Yleensä lapsista ainakin toinen on torireissulla mukana, mutta tänään olin liikkeellä ihan yksin ja nautin kaikessa rauhassa kupillisen kahvia ja palan omenapiirakkaa. Bussimatkatkin sujuivat mukavasti neuloen ja kuunnellen nimpparilahjaksi saamaani Scandinavian Music Groupin levyä.

Muu perhe ahkeroi sillä aikaa ja laittoi pihakalusteet ja grillin talvisäilöön sekä siivosi leikkimökin talvea varten. Päivän kruunasi se, että lähimetsiköstä löytyi vielä suppilovahveroita.

Tänään oli myös oiva tilaisuus ottaa kuva mustasta liivistä, jonka sain valmiiksi jo viime viikonloppuna. Liivi on tehty soveltaen Modan tämän vuoden eka numerossa ollutta ohjetta. Lanka on eri ja silmukkamääriä jouduin vähän muuttamaan. Neuloin liivin pyörönä kainaloihin asti ja vyö on i-cordia eikä joustinneuletta kuten ohjeessa. Lopputulos on ihan tyydyttävä, vaikka liivi on ehkä turhan niukka mitoitukseltaan.



Ohje: Moda 1/2007
Lanka: On Line Timona, 260 g
Puikot: Addin pyöröt 3 ja 4

Taas yksi vauvannuttu

Ohje: nuttu Moda 2/2005

Lanka: merino-Wool, noin 100 g

Puikot nro 3, sukissa 2½

Vauvannuttu lahjaksi työkaverin pienelle tytölle oli alusta lähtien epäonninen projekti ja taas kerran piti paikkansa se, että kun joku alkaa mennä pieleen, niin sitä on vaikea korjata. Aloin ensin tehdä vauvan nuttua toisella ohjeella. Kun olin tehnyt takakappaleen ja toisen etukappaleen, huomasin, että ohjeesta puuttuu loppuosa. Sekin ohje oli Modasta eikä korjausta löytynyt seuraavasta lehdestä, ja Modan puhelinneuvonta neuleohjeissa palvelee vain muutamana päivänä viikossa. Purin tekeleen, aloitin uudella ohjeella ja taas meni pieleen, vaikka luin ohjeen huolellisesti läpi heti alussa. No, siitä selvittiin purkamalla ja pikkuhiljaa nuttu tuli valmiiksi. Ohje ei ollut mikään huippuhyvä, mutta laiskuuttani en jaksanut tehdä yksityiskohtia oman pään mukaan. Välillä olisi vain niin kiva neuloa suoraan ohjeen mukaan - yksi versio aivottomasta neulomisesta sekin!

Sukkien neulominen sujui onneksi ongelmitta. Sukat tuntuvat niin pikkuruisilta, mutta pitää luottaa ja toivoa, että koko on suunnilleen oikea. Esikoista odottaessani neuloin jonkun kirjan ohjeella vauvan lapaset ja niistä tuli niin pienet, ettei niille ollut koskaan käyttöä muuta kuin nukenvaatteena. Saman kirjan ohjeella ja samasta langasta neulotut sukat olivat kyllä oikean kokoiset; mikä lie mennyt pieleen ohjeen tekijällä...

Edessä on pitkä viikonloppu täynnä ohjelmaa. Tänä iltana ja huomenna olen työväenopiston kurssilla, jossa tehdään käsin paperia erilaisista aineksista. Sunnuntaina olen lähdössä hyvän ystävän kanssa Tallinnaan virkistymään ja shoppailemaan. Kotiin tulemme vasta maanantai-iltana, joten ehkä tällä reissulla ehtisi tehdä kunnon lanka- ja kangaskauppakierroksen.

Apinasukat

Sukat Project Spectrumin väreissä:



Ohje: Monkeys, Knitty
Lanka: Garnstudio Fabel, 70 g
Puikot: nro 2,5 ruusupuiset sukkapuikot

Lanka on kesälomareissulta ostettua edullista sukkalankaa, josta tunki vähän ulos valkoista kuitua (tuli ihan erään kotimaisen valmistajan langat mieleen...). Toivottavasti sukat kestäisivät käytössä edes jonkin aikaa, sillä nämä sukat tein ihan itselleni ja nimenomaan päivittäiseen käyttöön.

Tilkkuilua

Tänään sain mystisen innostuksen ja kaivoin esille "jokin aika sitten" aloitetun tilkkupeittoprojektin, josta on tarkoitus tulla päiväpeite tyttären sänkyyn. Projektin luonteesta kertonee jotain sekin, että se on aloitettu ennen kuin muutimme nykyiseen kotiimme ja kaivettu esille muun muassa parilla joululomalla. Peitosta ei itse asiassa puutu paljon: tikkaaminen käsin on aloitettu ja sen jälkeenhän on vain reunojen huolittelu.

Tilkkutöissä olen melko lailla itseoppinut - ja joku voisi sanoa, että sen kyllä huomaa. Puolustuksen puheenvuorona totean, että olen monta kertaa ajatellut meneväni työväenopiston tilkkutyökurssille. Siitä ei ole vain tullut mitään, koska suurin osa kursseista pidetään sellaiseen aikaan, että normaalia päivätyötä tekevät eivät kursseille voi osallistua. Onneksi on loistavia kirjoja, joissa selostetaan asioita seikkaperäisesti, ja netistäkin löytyy apua. Tilkkutyön tikkaaminen käsin on kuitenkin sellainen juttu, jota en ole kirjojen avulla oikein ymmärtänyt ja jonka näkisin mielelläni ihan livenä, jotta näkisin, mikä on luonteva työskentelytapa ja esimerkiksi kuinka kireällä työn pitää olla kehikossa.

Tikkasin peittoa tänään kuitenkin noin neliön verran. Sormustimesta huolimatta onnistuin pistämään sormeen neulalla useamman kerran ja tikkauspistot ovat kaikkea muuta kuin tasaisia, mutta minulle on tärkeintä, että tämä projekti vihdoinkin liikahti eteenpäin.

Tilkkupeittoprojektista minulla ei ole tarjota kuvaa vielä tällä kertaa, mutta sen sijaan esittelen kimpun itse kasvetettuja leijonankitoja. Kuva on vähän synkänoloinen; iltaisin alkaa hämärtää yhä aikaisemmin ja kuvien ottaminen tahtoo vain väkisin jäädä iltaan. Tästäkin kuvasta kuitenkin erottuu leijonankidan kukkien värikirjo valkoisesta punaisen eri sävyihin.

Rinsessat

Ihastuin Rinsessa-kämmekkäiden valepalmikkomallineuleeseen - Rinsessa-pipo ja -sukat pääsivät to-do-listalle. Mukava pikaneule; vähän harmitti, kun ruskeaa lankaa ei ollutkaan tarpeeksi ja piti jatkaa toisenvärisellä langalla.



Ohje: Rinsessa-kämmekkäät, Ulla
Lanka: merino-Wool, noin 40 g
Sukkapuikot nro 3

Minä olen totaalisen koukussa Anna-kirjoihin. Vaahteramäen naisten vinkistä löysin taas vuosien takaiset suosikkikirjani Librivoxista, ja olen kuunnellut parin viikon ajan työmatkat Annan nuoruusvuosia. Nykyisin suorastaan toivon, että bussiin ei osuisi ketään tuttua, jotta saan kuunnella taas yhden luvun lisää. Olen aikaisemmin vähän arastellut tarttua lapsuuden kirjasuosikkeihin, mutta Annan maailma aukesi minulle lähes yhtä lumoavana kuin 25 vuotta sitten, ja lapsuudesta nousee mieleen monenlaisia muistikuvia. Muistan esimerkiksi nimenneeni kotipihan puita Annan innoittamana ja haaveilleni puhvihihoista (vaikka ne eivät suurta muotia tainneetkaan 1980-luvulla ole). Nyt aikuisena vähän häiritsee kirjojen varsin perinteinen naiskuva, mutta voiko muunlaista odottaakaan 100 vuotta sitten kirjoitetulta tyttökirjalta?

Prinssi Edwardin saarikin kuulosti lapsena ihmeelliseltä paikalta - Hesarin jutun perusteella kyseessä on myös kirjojen ansiosta suosittu matkakohde.

Laajalla rintamalla

Enää ei tarkene neuloa ulkona! En ole missään määrin syksyihminen ja tänä vuonna syksyn saapuminen tuntuu poikkeuksellisen surulliselta. Keväällä esimerkiksi jokainen uusi havaittu lintulaji riemastuttaa, mutta syksyn havaintoihin liittyy myös haikeutta siitä, että kohta nekin lähtevät. Meidän peltoaukeilla ruokailee päivisin suuret parvet valkoposkihanhia, jotka valmistautuvat edessä olevaan muuttomatkaan, ja pihapiirissä pyrähtelee vielä muutama västäräkki. Kukkapenkissä leijonankita ja orvokki kukkivat vielä komeasti, ja basilikaa lukuunottamatta yrtitkin kukoistavat. Salvia menestyi tänä kesänä poikkeuksellisen hyvin, mutta talven yli se ei taida näillä leveysasteilla pärjätä. Osaisiko kukaan vinkata, kuinka salviaa kannattaisi säilöä? Onko kuivaaminen paras konsti?

Jonkinlainen neulomiskärpänen on kuitenkin puraissut, sillä kuluneen viikon aikana olen aloittanut neljä uutta neuletta:



Vaaleanpunaisesta langasta on tulossa neuletakki lahjaksi työkaverin vähän aikaa sitten syntyneelle pikkuiselle tytölle, tummanruskeasta Rinsessa-kämmekkäät, vaaleammanruskeasta Monkey-sukat ja mustasta merinovillasekoitteesta liivi. Nähtäväksi jää, saanko oikeasti neulottua enemmän, kun on useampi keskeneräinen työ.


Lanka: Mandarin Petit, yhteensä noin 40 g
Puikot 2,5
Ohje SandnesGarnin lehdestä

Jotain on saatu valmiiksikin. Tuttavaperheen vauvalle neuloin jotain aika perinteistä eli myssyn ja tossut. Kun aloitin niiden neulomisen elokuun puolella, puuvillalanka tuntui hyvältä valinnalta. Näin jälkeenpäin ajateltuna villa olisi ollut parempi materiaali, mutta ehkä tällekin setille löytyy käyttöä.

Syksy ja sukat

Lanka: Vuorelman Veto, 80 g
Puikot nro 3

Syyskuun myötä alkoi kaksi tempausta, joihin osallistun: lankavaraston pienentäminen 10 prosentilla ja sukkasota (ei kun siis -sato).

Aamulla aloitin ruskeasta langasta Monkey-sukat (Knitty), jotka etenivät muutaman kerroksen verran, mutta enimmäkseen olen tänään lopetellut aiemmin aloitettuja tai valmistuneita töitä. Neuloin heinä-elokuun vaihteessa lapsille jämälangoista sukkia, jotka jäivät viimeistelemättä, kun sää muuttuikin kesäisen lämpimäksi. Nyt säät ovat sellaiset, että ohuille villasukille on jo käyttöä.

Kuvan sukat valmistuivat tänään ja menevät ystävälleni myöhästyneeksi syntymäpäivälahjaksi. Aloitin ne omasta mielestäni hyvissä ajoin, mutta kulunut viikko oli taas sellainen, ettei paljon neulomaan ehtinyt, ja näin ollen ne valmistuivat vähän myöhässä. Samalla mallilla tein sukat jo viime syksynä, mutta tähän pariin kokeilin erilaista joustinneuletta ja kärkikavennusta. Joustimeen tein oikeiden silmukoiden tilalle sellaista valepalmikkoa, jossa "palmikonkierto" muodostuu neulomalla kaksi silmukkaa oikein yhteen ja toinen yhteenneulotuista silmukoista vielä oikein.

Ei mitään neulottua tällä kertaa

Viime päivät ovat kuluneet esikoisen synttärivalmisteluissa ja tänään jo vähän juhlittiinkin kummien ja ystäväperheiden kanssa. Viikon puolivälissä on kaverisynttärit ja ensi viikonloppuna tulee lähisukulaisia kyläilemään.

Innostuin askartelemaan synttärisankarille prinsessakruunun. Innoituksen sain näistä ihanista keijukaiskruunuista. Oma tekeleeni syntyi eilisiltana "mitä kaapin perukoilta löytyy"-periaatteella. Väänsin ohuesta rautalangasta renkaan, jonka päällystin tilkkutöistä jääneillä kangassuikaleilla ja päällimmäiseksi laitoin koristenauhaa. Poimutetun tyllin ompelin kiinni helmilangalla ja koristeltu helmillä, kultalangalla ja kangasruusuilla.



Vieraille tarjottiin tietty prinsessakakkua:



Viikon käsityösaldo jäi laihanpuoleiseksi. Neuleita on tekeillä, ja lankaakin olen ostanut - kuinka sitä muuten valmistautuisi 10% Projektiin. Jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksi, nimittäin ompelin puolipellavasta pojalle essun, joka on vielä vähän reilunkokoinen. Kangas on edullista virolaista puolipellavaa, jota joskus tuli hamstrattua useampikin metri. Taskun traktorikuva on - yllätys yllätys - lapsen itsensä valitsema. Tänään surautin pienemmän essun lahjaksi ystäväperheen yksivuotiaalle. Yllättäen jälkimmäinen essu oli paljon nopeampi tehdä, vaikka käytin kaikkien reunojen huolitteluun vinokaitaletta, jonka tekeminen on monivaiheista mutta tilkkutyöleikkurilla ja kataleenkääntäjällä ei mitenkään hankalaa.

Huivikelejä odotellessa

Satun olemaan työssä, jossa elokuu on vuoden kiireisin kuukausi. Tänä vuonna kiirettä ei ole ainakaan vähentänyt se, että esikoinen aloitti koulun. Lisäksi kuopus vaihtoi uuteen päiväkotiryhmään. Elämänmuutokset väsyttävät niin pieniä kuin isoja - lapset ovat koulu- ja päiväkotipäiviensä jälkeen rättiväsyneitä ja pinna palaa pikkuasioista. Itse yritän selvitä kodin ja työn vaatimusten välillä - seurauksena huono omatunto joka suuntaan. Onneksi kokemuksesta tiedän, että elokuu työkiireineen loppuu aikanaan ja että lapset tottuvat parissa viikossa muutoksiin.

Mutta onhan viime viikoissa ollut paljon hyvääkin. Alkukuusta sain nauttia vielä lomapäivistä ja upeasta hellesäästä ja poimia talven varalle yllin kyllin niin mustikoita kuin vadelmia. Puutarha kukoistaa - tai rehottaa - kun lämpöä riittää ja sadettakin on viime päivinä saatu. Perennapenkkini tosin näyttää aivan kamalalta ja aloittelevana puutarhurina en tiedä, mitä sille tekisin. Ehkä uskaltaudun vielä joskus esittelemään sen täällä blogissani ja pyytämään apua blogistanin taitavammilta puutarhaihmisiltä.

Mistä muistui mieleeni, että yksi armoitettu puutarhuri eli Tellu ja lisäksi Hannaliini ovat myöntäneet minulle tunnustuksen. Kiitoksia - olen otettu! Itse en osaa myöntää sitä yksilöidysti kenellekään, vaan ihan kollektiivisesti kiittää kaikkia niitä neulebloggaajia, jotka omalta osaltaan pitävät yllä tässä yhteisössä rakentavaa ja mukavaa ilmapiiriä!

Minä tykkään kovasti kolmiohuiveista, vaikkakin niiden neulominen vaatii aikamoista itsekuria. Tämän huivin neulomisen aloituksen tulen todennäköisesti muistamaan aika pitkään. Aloitin huivin nimittäin kesälomareissullamme Norjan Sogndalissa yhtenä iltana, kun satoi kaatamalla vettä, eikä voinut kuvitellakaan poistuvansa teltasta ja vähän huoletti, kestääkö teltta varmasti sellaista sadetta. Norjasta kotiuduttuaan huivintekele on matkannut pariin otteeseen Kuopioon ja takaisin ja urheasti olen kieltäytynyt uusista mielenkiintoisista projekteista. Ja kyllä kannatti - huivista tuli ihana, mistä varmasti puolet on unelmankevyen silkki-mohairsekoitelangan ansiota.



Ohje: Onnenlehti
Lanka: Madil Kid Seta, noin 60 g
Puikot nro 4

Kotipäivä

Tänään oli vaihteeksi kotipäivä. Esikoinen aloittaa koulun tänä syksynä, ja päivähoitopaikkaa ei enää elokuuksi ole, joten siitä syystä olen taas viikon verran lomalla. Lähden lasten kanssa huomenna mummolakierrokselle. Toivottavasti sää lämpenee kuten säätiedotuksessa luvattiin, että pääsisi uimaan ja muihin ulkopuuhiin.

Tänään kävin lasten kanssa kasvitieteellisessä puutarhassa ja esikoisen erityisestä toiveesta myös sisällä kasvihuoneissa. Olen itse tykästynyt puistoihin ja puutarhoihin, ja ne ovat helppoja vierailukohteita myös lapsiperheille, koska yleensä ulkoalueilla lapsetkin saavat juosta ja temmeltaa suhteellisen vapaasti. Kaisaniemen puutarhan ulkoalueet olivat juuri niin näyttävät kuin tähän vuoden aikaan voi vain olla ja sisällä kasvihuoneissakin riitti nähtävää. Lummehuoneessa kukki lootus ja jättiläislumme. Kuopus oli erityisen kiinnostunut palmuhuoneessa meneillään olevasta työstä, jossa neljä tai viisi puutarhan työntekijää olivat siirtämässä ja kiinnittämässä omenapuun runkoa palmuhuoneeseen sitä varten, että rungolle voi istuttaa orkideoita. Runko oli ilmeisen painava ja siirtäminen köysien avulla eteni hitaasti, mutta kuopus seurasi työn etenemistä hievahtamatta.

Puutarhan jälkeen kävimme Hakaniemen torilla ja hallissa ja hallin lähistöllä olevissa pikkukaupoissa shoppailemassa. Ostokset painottuivat tällä kertaa enemmän ruoan puolelle, mutta kävimme toki tutkimassa niin Vihreän Vyyhdin kuin Priiman valikoimat. Priima on laajentanut myymälää ottamalla viereisen liiketilan käyttöönsä. Debbie Blissin langat odottivat hyllyihin pääsyä ja muutenkin myymälässä näytti lupaavalta. Liiketila on valoisa ja avara ja langat ovat kauniisti esillä. Myymälään on tulossa mm. lukunurkkaus, jossa voi mukavissa nojatuoleissa selata neulekirjoja.

Neulerintamalla ei ole mitään uutta esiteltävää, joten tässä kuva suklaa-pähkinäkakusta, jota leivoin jälkiruoaksi. Ohje oli parin vuoden takaisesta Allt om Mat -lehdestä. Kakusta tuli mehevää ja pehmeää - tätä kaloripommia teen toistekin.

Mustikkaa, mustikkaa

Sää oli viikonloppuna pääkaupunkiseudulla paljon parempi kuin mitä sääennusteet lupasivat. Lauantaina ei satanut lainkaan ja tänäänkin tuli vain pari pientä kuuroa iltapäivällä. Onneksi lähdimme sääennusteista huolimatta aamupäivällä mustikkaan.

Minusta on ikävää lähteä yksin metsään, joten yleensä olemme liikkeellä koko perhe. Minä keskityn marjojen poimimiseen, kun taas mies huolehtii enemmänkin lapsista. Lapset seikkailevat metsässä ja syövät marjoja minkä ehtivät. Viimeisimmillä metsäretkillä miehelläni on ollut puukko mukana, ja hän on veistänyt lasten hänelle kantamista kepeistä milloin mitäkin. Lisäksi meillä on aina retkillä mukana eväät, koska ainahan metsässä tulee nälkä. Toivoisin, että lapsille jäisi marjareissuista mukavat muistot ja että he pikkuhiljaa oppisivat metsässä liikkumisen taitoja ja ehkä ajan myöt innostuisivat - ilman mitään pakkoa - myös poimimaan marjoja ja sieniä.

Tänään lapset etsivät erityisesti sieniä, joita löytyikin jonkin verran: kantarelleja, orakkaita, kehnäsieniä ja yksi punikkitatti. Haperoita metsässä oli vaikka kuinka, mutta valitettavasti en tunnista haperoita kovinkaan hyvin ja sienikirjaakaan ei ollut tällä kertaa mukana. Mustikkaa löytyi sitäkin ihan kohtalaisesti; pakastimeen päätyi noin seitsemän litraa mustikoita. Sienistä tehtiin makoisa kastike päivälliselle.

Illansuussa kävin vielä keräämässä pietaryrttejä värjäämistä varten. Neulominen jäi tänä viikonloppuna vähemmälle, mutta iltalukemisena olen lueskellut sekä neulekirjoja että -lehtiä. Pari mallitilkkuakin on syntynyt lasten neulepuseroita varten, joita pääsen aloittelemaan sitten kun sää on taas sateisempi. Sääennusteiden mukaan siis aika pian.

Kissat

Alkuviikon päivinä innostuin neulomaan kissoja. Käytin Joensuun kurssilla oppimaani tekniikkaa, jolla voi kätevästi neuloa putkea pienelläkin silmukkamäärällä. Kissojen neulominen - varsinkin kissanpentujen - käy todellakin aivottomasta neulonnasta, mutta silmien ja suun kirjonta onkin sitten ihan toinen juttu. Kissat lepäilevät pirteällä merihenkisellä Lapuan Kankureiden valmistamalla pyyhkeellä, jonka ostin eilisen, ensimmäisen lomanjälkeisen työpäivän, piristykseksi. Töihinpaluu loman jälkeen taitaa aina olla yhtä vaikeaa, mutta onneksi pahin angsti helpotti tälläkin kertaa nopeasti.

Ja ne lankaostokset

Tässä vielä matkalta hankitut langat: valkoista kaksisäikeistä Leine Merinoa, vaaleanpunaista pellavalankaa, ruskeaa sukkalankaa, vaaleanpunaista alpakkalankaa ja keltaista hamppulankaa askarteluun.

Toinen Kiritys-pipo lähtee postissa kummitytölle. Lanka on Mayflower Cottonia ja koska se on huomattavasti ohjeessa käytettyä lankaa ohuempaa, lisäsin silmukoita yhden mallikerran verran. Myssystä tuli toivottavasti kolmevuotiaalle sopivan kokoinen.


Ohje: Kiritys
Lanka: Mayflower Cotton 8, noin 30 g
Sukkapuikot 2,5

Taannoin aloittamani Kiri-huivi on yhä kesken, mutta näitä pipoja voisin tehtailla vaikka kuinka monta!

Borta bra men hemma bäst

Tuntuupa mukavalta olla kolmen viikon jälkeen taas kotona! Kahden viikon bloggaustauon aikana olin perheen kanssa telttailemassa Ruotsissa ja Norjassa. Välillä piti ihastella maisemia ja viihdyttää lapsia, mutta enimmäkseen automatkat kuluivat neuloen ja virkaten - navigaattorien aikakaudella kun apukuskin ei enää tarvitse lukea karttaakaan.

Vaasa-Uppsala-Kolmården

Automatkoilla yhdistin kappaleet ja virkkasin reunukset. Kotona vähän vielä pingottelin ja nyt jakkuni on valmis:


Ohje: Moda 2/2007 pienillä säädöillä
Lanka: Silkegarn 300 g, reunuksiin lisäksi Gedifra Tiago 50 g ja Marks&Kattens Carat, 50 g
Puikot ja virkkuukoukku: Addin pyöröt nro 4,5 ja virkkuukoukku 3½ (paksumpaa koukkua ei ollut matkassa mukana)

Uppsala on ehkä Ruotsin viehättävin kaupunki, ja sieltä löytyy myös mainio lankakauppa Yll o Tyll. Kauppa on ihanuuksia pullollaan, mutta kun en varsinaisesti tarvinnut mitään, niin tutkin vain lankahyllyt tarkkaan lävitse ja sitten poimin tarjouskorista pari kerää sukkalankaa ja vyyhdin pellavalankaa.



Kolmården - Oslo

Kun lähdimme ajamaan Osloa kohti, jatkoin alkukesästä aloittamaani pitsineulesukkaa itseraidottuvasta puuvillasukkalangasta. Pitsineulemalli ei todellakaan pääse oikeuksiinsa kirjavalla langalla neulottuna, mutta siitä huolimatta sukista tuli mielestäni ihan mukavan näköiset. Taustalla kukkii kaukasianmaksaruoho yhteensointuvin värein.


Ohje: Floral Lace Anklets (kirjasta Lace Style)
Lanka: Online Supersocke Cotton
Puikot 2,5

Oslossa lankakaupat jäivät väliin. Lankaa olisi tosin voinut ostaa Folkemuseumista, jossa esiteltiin lautanauhan tekemistä ja myynnissä oli Raumagarnin lankoja ja alpakkalankaa.

Lankakauppojen sijaan kasvatimme omaa ja lasten yleissivistystä ja kävimme tutustumassa Folkemuseumin lisäksi niin viikinkilaivoihin, Kon-Tiki-alukseen kuin kansallisiin taideaarteisiin.

Hardanger- ja Sognevuonot

Kauneimmat näkemäni maisemat taitavat löytyä Norjasta: kirkasvetiset vuonot ja niihin laskevat kuohuavat kosket ja putoukset, jyrkkäseinäiset lumihuippuiset vuoret ja vuorten välissä vihreät laaksot. Matkanteon mukavuutta ja maisemien ihastelua vähentää tosin hieman se, että ilmasto on melkoisen sateinen.

Neuloin vuonoilla ensimmäisen Kiritys-pipon. Piposta tuli sopivan kokoinen myös itselleni, mutta tyttäreni ehti omia myssyn itselleen. Kuva on otettu Sognevuonon rannalla sijaitsevalla leirintäalueella, jonka sijainti oli maisemien puolesta erinomainen. Olimme kyseisellä leirintäalueella kaksi yötä ja jälkimmäisenä yönä satoi kaatamalla aamuun asti. Sateen ropinaa kuunnellessani aloin neuloa pitsineulehuivia Madril Kid Seta -langasta. Seuraavana aamuna autossa jouduin toteamaan, että uuden pitsineulekaavion opettelu ei ehkä olekaan sopivinta autoneulomista ja virkkasin yhden nukenhatun ja aloitin toisen Kiritys-pipon.


Ohje: Kiritys, Ulla 2/2007
Lanka: Novita Tennessee, runsaat 50 g
Sukkapuikot nro 3½

Lillehammer-Tukholma-koti

Lillehammerissa oli keskustan kävelykadulla parikin lankakauppaa. Runsaudenpula yllätti enkä osannut taaskaan päättää mitä ostaisin. Mukaan lähti vain pari kerää ohuehkoa alpakkalankaa. Tosin ostosten niukkuuteen saattoi vaikuttaa sekin, että matkaseurani oli hieman kärsimätöntä ja käytettävissä oleva aika niukka :-)

Vaikutti siltä, että Norjassa on pienilläkin paikkakunnilla käsityöliike tai kaksikin, joissa myydään neulelankoja - enimmäkseen norjalaisten valmistajien (Sandnes, Dalegarn, Raumagarn) mutta myös muutakin - ja kirjontatarvikkeita. Hintatasosta en osaa sanoa juuta enkä jaata - veikkaisin, että suurten lankatehtaiden langat ovat vähintäänkin Suomen hinnoissa, mutta toisaalta pienemmistä kaupoista voi löytyä sellaistakin mitä Suomessa ei ole saatavilla.

Ruotsin puolella paistoi aurinko ja oli muutoinkin mukavaa. Tukholmassa Bergianska Trädgården jäi tälläkin kertaa väliin, mutta Junibackenilla oli onneksi ihan mukavaa väenpaljoudesta huolimatta. Arjen koittaessa taidan mennä kirjastoon ja hakea lainaan Astrid Lindgrenin kirjoja - lapset ovat hyvä syy palata omien lapsuusvuosien suosikkikirjoihin.

EDIT: Jostain syystä kuvat hävisivät - toivottavasti näkyvät nyt.

Seitsemän faktaa minusta

Sain haasteen Tellulta. Auton ja tavaroiden pakkaamisen lomassa päädyin tekemään seuraavat "paljastukset":

1. Juureni ovat vankasti entisen Keski-Suomen läänin pohjoisosassa, Pohjanmaan portilla.
2. Olen kuitenkin asettunut pääkaupunkiseudulle opiskelun ja työn myötä.
   
3. Liityin marttoihin 13 vuotta sitten ja toiminta marttajärjestössä on yksi tärkeimpiä harrastuksiani. Jos en olisi martoissa, toimisin varmaankin jossain muussa kansalaisjärjestössä.
4. Inhosin koulussa liikuntaa, mutta nykyisin liikunta on yksi lempiharrastuksiani.
5. Rentoudun parhaiten puuhastelemalla ja tekemällä; en osaa vain olla ja löhötä.
6. Olen Italia-fani. Ehkä taas ensi syksynä yritän parantaa italian kielen taitoani, ja haaveilen matkasta Italiaan.
   
7. Innostun helposti uusista asioista, mutta vain harvoihin kiinnostuksen kohteisiin jaksan paneutua syvällisesti.

Iloinen Itä-Suomi

Joensuu

Käväisin tiistaista keskiviikkoon Joensuussa (uskaltaakohan edes tunnustaa, että ensimmäistä kertaa elämässäni), jossa on tällä viikolla meneillään pohjoismainen neulesymposium. Olisi ollut tosi kiva olla mukana koko viikko, mutta sellaiseen omille harrastuksille omistautumiseen ei tässä elämänvaiheessa ole mahdollisuutta. Rentouttavaa olla paikassa, jossa kaikki neuloivat tai puhuivat neulomisesta eikä kukaan ihmetellyt, että innokkaimmat eivät malttaneet lopettaa kahvitauollakaan.


Kurssitarjonnasta olin etukäteen valinnut Annemor Sundbøn kurssin, jossa teemana oli kansanperinne ja neulonta ja jossa opittiin ns. taikaneulonta eli kuinka neulotaan sormikkaan sormet kahdella puikolla. Tekniikka on veikeä ja sillä voi neuloa myös helposti pieniä eläinhahmoja, sorminukkeja ynnä muuta pientä piperrystä. Barbille ja nukkekotinukeille neulottavien vaatteiden hihatkin syntynevät kätevästi tuolla tekniikalla. Ostin myös Sundbøn kirjan Invisible Threads in Knitting, joka lähestyy neulomista kulttuurihistoriallisesta tai kansatieteellisestä näkökulmasta ja jossa on myös jonkin verran neuleohjeita erityisesti langanloppujen ja jämälankojen käyttöä ajatellen.

Joensuun torilla oli keskiviikkoiltapäivänä taiteilija Helena Paakkisen organisoima KnittingKnitting -tapahtuma, jossa julkineulomisen tuloksena syntyi ympäristötaidetta. Neulojia oli jonkin verran (ehkä 40-50 plus satunnaiset ohikulkijat jotka pääsivät myös kokeilemaan neulomista tai virkkaamista), vaikka 28 asteen lämpötila ja paahtava auringonpaiste eivät nyt ehkä suoranaisesti suosineet neulomista tällaisen herkkähipiäisen varjossaviihtyjän näkökulmasta. Tapasin torilla pari tuttua marttaa ja neulomisen lomassa tuli parannettua maailmaa tai vähintäänkin marttajärjestöä.


Kuopio

Muun osan viikosta olen ollut lasten kanssa anoppilassa. Itse olen saanut kiitettävästi keskittyä omiin harrastuksiini ja lasten kanssa puuhailuun, kun anoppi on pitänyt huolen ruokataloudesta. Isovanhemmat ovat puuhailleet lasten kanssa vaikka mitä, muun muassa käyneet ongella ja uimassa, ja mummu on paistanut maailman parhaita muurinpohjalettuja. Metsästä löytyi jo ensimmäiset mustikatkin.


Käsityöt yhdistävät äitiä ja tytärtä. Tytär on innostunut pujottelemaan helmilangalla kuvioita vohvelikankaalle ja minä olen neulonut ahkerasti Silkegarn-langasta jakkua. Tänään sainkin jo hihat valmiiksi. Edessä on mielestäni tylsin työvaihe eli pingotus ja kokoaminen, mutta sen jälkeen pääsee virkkaamaan jakun reunukset. Teen jakkua löyhästi Moda-lehden ohjetta seuraten, mutta käytän aivan erilaisia lankoja kuin alkuperäisessä ohjeessa ja silmukkamääriäkin on pitänyt vähän säätää.

Tänään kävimme Kuopion Korttelimuseossa. Siellä on koko kesän ajan päivittäin työnäytöksiä kehräämisestä, ja museokävijät pääsevät jopa itse kokeilemaan karstaamista ja kehräämistä. Tytär kokeili karstaamista ja mieheni kehräämistä. Anoppi kertoi, että hänen kotipaikkansa ullakolta löytyisi toimiva rukki, ja intouduimme kahvipöydässä leikittelemään ajatuksella, että suvun kesäpaikkaan laitettaisiin kesäksi lampaita kasvamaan ja samalla estämään peltoja kasvamasta umpeen. En ole toistaiseksi ollut kovin innostunut kehräämisestä, mutta siinä olisi kieltämättä jotakin, jos kasvattaisi itse lampaat, joiden villan kehräisi langaksi ja vielä värjäisikin itse.

Vauvalahja, osa 2

Virkattu liivimekko, koko 3 kk
Ohje: SandnesGarnin ohjevihko
Lanka: Mandarin Petit, 125 g
Koukku: nro 3

Mansikkajätskin värinen mekko tuli valmiiksi tänään ja on jo huomenna menossa saajalleen. Kuva ei ole paras mahdollinen, kun tuli vähän kiire ottaa kuva ennen kuin hämärtyy kunnolla, kun huomenna on aikainen aamuherätys eikä enää ehdi kuvata.

Mekon viimeisten kerrosten virkkaus oli hitaanpuoleista, kun oikea ranne alkoi oikutella. Neulomisesta ranne ei yleensä kipeydy, kun sen sijaan virkatessa aika helpostikin. Olen virkannut aika vähän ja saattaa olla, että puristan koukkua sormissani jotenkin väärällä tavalla. Loppumetrien hankaluuksista huolimatta kyseessä oli oikein kiva työ ja olin iloisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon nopeampaa virkkaaminen on neulomiseen verrattuna.

Huomisen jälkeen alkaa kesäloma - ihanaa!

Vauvalahja, osa 1

Lupauksistani huolimatta en vielä esittele mansikkajäätelön väristä mekkoa, vaan pienen raitajakun, joka menee lahjaksi toisen työkaverini tyttövauvalle. Aloitin neuleen, ennen kuin vauva oli syntynyt ja sukupuolesta tietoa, ja väritys on tuollainen sukupuolineutraali. Työkaverini kanssa puhuimme paljon vauvan vaatteiden väreistä etukäteen ja sen perusteella uskoisin, että hän ei halua tytärtään pelkästään vaaleanpunaiseen pukea.

Ohje: SandnesGarn vihko 0707 baby/barn, koko 1-3 kk
Lanka: Mandarin Petit, menekki yhteensä noin 135 g
Puikot: Addin pyöröt 2½

Mietin neuloessani ja langanpäitä päätellessäni, että onkohan olemassa jotain kikka kolmosta siihen, kuinka saada langanjuoksuista kappaleen sivulla siistejä. Vai näyttääkö teillä kaikilla muillakin tasona neulotut raidalliset kappaleet tällaisilta? Ja onkohan olemassa jotain keinoa estää lankoja sotkeutumasta keskenään tuollaiseksi sykkyräksi?

Juhannusvirkkausta

En pysty muistamaan yhtään juhannusta, jolloin kesä olisi ollut niin pitkällä kuin tänä vuonna. Luonto on kauneimmillaan, mutta toisaalta keskikesän juhlaan sisältyy haikeutensakin. Tästä eteenpäin päivät lyhenevät ja suunta on talvea kohti. Aivan noin synkästi en kuitenkaan oikeasti ajattele; heinä- ja elokuukin ovat upeita kesäkuukausia!

Juhannuksen hengessä olen poiminut lasten kanssa niittykukkakimppuja ja samalla elvyttänyt omaa vaatimatonta kasviharrastustani. Itse tunnen kasveja aika hyvin ja lapsenikin varmaan paremmin kuin ikäisensä keskimäärin. Olemme kulkeneet pitkin niittyjä ja pientareita perinteisen värikuvakasvion ja digikameran kanssa. Digikamera ja netti tarjoavat harrastukseen uuden ulottuvuuden, kun niiden ansiosta lähes kaikki kasvit tulevat tunnistettua melkein varmasti oikein.


Juhannusviikonloppua olen viettänyt maisemassa, jota kauniimpaa ja suomalaisempaa on vaikea löytää. Tekeillä on mekko työkaverini viime viikolla syntyneelle vauvalle. Aloitin virkkaamisen eilen ja mekko on edennyt mukavasti jo yli puolenvälin. Kotia kohti suunnistetaan huomenna, ja ehkäpä jo huomisiltana pääsen esittelemään valmiin virkkaustyön.

Vihreä pitsineule

Viime kesänä aloitettu, hitaasti neulottu pitsineule itselleni valmistui ja tänään sain jopa aikaiseksi pyytää miestä ottamaan kuvan. Kesäaikana elämässä tuntuu olevan niin paljon muuta ohjelmaa kuin tietokoneen äärellä istuminen. Lapset viihtyvät päiväkotipäivänkin jälkeen ulkona vaikka kuinka, puutarhassa riittää pientä puuhaa ja rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että uuden työkannettavan kanssakin on tullut vietettyä ihan riittävästi laatuaikaa. Onneksi kesäloma alkaa puolentoista viikon kuluttua ja töissä tahti tämän viikon jälkeen hiljenee, kun esimiehet ja suuri osa kollegoista jää kesälomalle juhannukselta.

Uuteen neuleeseeni olen suhteellisen tyytyväinen. Lanka on ihanaista silkki-viskoosisekoitetta ja väri kerrassaan upea. Kuvassa väri on vähän liian keltainen, mutta kuitenkin oikeansuuntainen. Minulla on meneillään nyt vihreä kausi - taidan olla muodin suhteen jälkijunassa, koska limenvihreähän taisi olla trendiväri joskus viime vai sitä edellisenä vuonna.



Lanka: Gedifra Tiago, 275 g
Puikot: Addin pyöröt, nro 5
Ohje: Novita kesä 2006 (helmaan neulottu joustin toisin kuin ohjeessa oli)

Uutta aloitettavaa neuletta ei paljon tarvitse miettiä. Alekorista löytämästäni Silkegarnista on tulossa itselleni pieni villatakki, viime viikon työreissulle piti saada sopiva matkaneule ja aloitin uudet sukat ja kesken on myös puuvillainen neuletakki työkaverini vauvalle. Juhannuksen jälkeen toivottavasti on taas jotain valmista esiteltävää.

Päivänkakkarapaita

Pitkähköksi venähtäneen bloggaustauon aikana olen saanut jotain valmiiksikin! Project Spectrumin edellisten värien merkeissä aloitettu paitanen tyttärelleni valmistui viikonlopun aikana. Lanka on viime kesänä Saksasta ostettua edullista puuvillasekoitetta. Malliin idea on napattu jostain saksalaisesta neulelehdestä, mutta mitat ja toteutus on vapaasti sovellettu langan ja lapsen mittojen mukaan. Ompelutarvikelaatikosta löytyi vielä pätkä päivänkakkaranauhaa, josta leikkasin päivänkakkarat irti ja ompelin paidan koristeeksi. Lopputulokseen ovat sekä äiti että tytär tyytyväisiä.

Sukankudonnan SM-kilpailut Mikkelissä

Tänään postilaatikkoon tipahtaneesta Martat-lehdestä havaittua:

Vanha mielikuva martoista on, että "ne kutovat sukkaa, juovat kahvia ja puhuvat". Nyt testataan, löytyykö vielä tällaisia tosimarttoja. Mikkelin Kenkäverossa järjestetään Martan päivänä 26.7. sukankudonnan epäviralliset SM-kilpailut. Kilpailussa on kaksi sarjaa: martat ja muut.

Kilpailussa kudotaan sukkaa yhden tunnin ajan. Kilpailuraati arvioi aikaansaannoksen määrän ja laadun. Toisena kriteerinä on kuljettu matka merkityllä reitillä. Joka kierroksella on kahvipiste.

Harmi vaan, että itse olen tuolloin jo töissä - marttana ja neulojana voisin harkita osallistuvani!

Toinen neulonta-aiheinen bongaus lehdestä oli se, että Marttaliitto ja Novita julistavat kilpailun, jonka tavoitteena on löytää kaunein villainen käyttösukka. Kilpailuehtona on, että sukat neulotaan Novitan villasukkalangoista. Kilpailuaikaa on heinäkuun alusta syyskuun 24. päivään asti.

Viikonloppuna saatiin vihdoinkin kauniit ja lämpimät kevätsäät. Perheemme teki eväsretken Lohjalle Torholan luolalle, joka on kuulemma Suomen suurin luonnonluolamuodostuma. Rehevässä lehtometsässä kukkivat valkovuokot poikkeuksellisen isoin kukin, sirittäjä lauloi taukoamatta ja käki kukkui. Piknikillä tarkeni jo neuloakin.

Unihattu

Mitä harvemmin blogia päivittää, sen vähemmän tuntuu olevan kirjoitettavaa. Vai johtuisikohan sanomisen vähyys siitä, että viimeiset kolme viikkoa elämäni on ollut varsin työpainotteista ja että kaikki muu elämässä on joutunut kärsimään. Stressin purkamiseen käsillä tekeminen on hyvää ensiapua, mutta viime viikkoina olen enemmänkin leiponut, siivonnut ja tehnyt puutarhahommia kuin käsitöitä.

Sukkien neulominen kuitenkin jatkuu. Kesäkuussa Turussa järjestetään ACWW:n (Maailman maaseutunaiset) maailmankongressi, jonne odotetaan yli 500 vierasta eri puolelta maailmaa. Suomalaiset järjestäjätahot, Marttaliitto ja Maa- ja kotitalousnaiset, haastoivat jäsenensä neulomaan osallistujille lahjaksi sukkia. Novita lahjoitti Seiskaveikka-raitalankaa ja niinpä minäkin neuloin kaksi paria sukkia.

Poika halusi samanlaisen hatun kuin tein tytöllekin (edellinen postaus). Tylsä äiti oli kuitenkin jo aloittanut ompelemaan pojalle hattua ja sai sen vihdoin valmiiksikin. Kankaat ovat kierrätettyjä ja ovat edellisessä elämässään palvelleet hameessa ja paidassa. Hattu oli mieluinen ja ulkona vietetyn päivän jälkeen poika nukahti lastenohjelmia katsellessaan sohvalle - hattu päässä edelleenkin.

Hattu on ommeltu vanhan käsityölehden kalastajahatun kaavoilla. Ohje oli ns. pikatikki-ohje, johon tosin totean, että kattia kanssa. Ompeleminen oli varsinaista näpertelyä. Minun ompelujutuissa tosin taitaa suurin ongelma olla siinä, että harvoin on aikaa käytettävissä useampi tunti ja kun kaiken tekee pienissä osissa (yhtenä iltana piirtää kaavat, toisena leikkaa kankaat ja sitten ompelee useampana iltana ja joka ilta ei ehdi ompelemaan), niin aikaa tuntuu menevän ihan liikaa.

Sukkamania

Olen viimeisen kuukauden aikana neulonut enimmäkseen sukkia. Sukkien neulominen on tuttua ja turvallista. Sukille löytyy aina käyttöä ja ne kelpaavat myös lahjaksi. Sukat onnistuvat aina. Jos eivät ensi yrittämällä, niin purkamista ei ole paljon. Sukat valmistuvat nopeasti ja nykyisin jaksan ihan nurisematta neuloa kaksi sukkaa peräjälkeen. En ole vielä opetellut neulomaan kahta sukkaa samanaikaisesti. Sukat tarjoavat näennäisestä vaatimattomuudestaan huolimatta haastetta ja vaihtelua: kantapään voi neuloa monella tavalla, samoin kärkikavennukset, sukan voi aloittaa kärjestä tai varresta ja pintaneuleilla voi leikitellä loputtomiin.

Maailma on täynnä ihania sukkalankoja, ja sukkaohjeita löytyy niin netistä kuin kirjoista vaikka kuinka. Itse olen lueskellut tekniikkavinkkejä mm. Nancy Bushin kirjoista ja Ullassakin oli taannoin mainio sukkaekstra.

Uusin sukkalankatuttavuus oli On Line Supersocke 100 Bambus -sukkalanka, jonka koostumus on 40 % villaa, 45 % bambua ja 15 % polyamidia. Neuloin siitä tällaiset sukat:


Ohje: Waders Socks, MagKnits
Lanka: Supersocke 100 Bambus, reilu 50 g
Puikot: bambusukkapuikot nro 2,5

Osallistun myös Myssyviikoille. Toistaiseksi olen saanut aikaiseksi Mandarin Petit -langan lopuista yhden hatun tyttärelleni. Hattuun on ensin virkattu isoäidinneliöitä, jotka on yhdistetty renkaaksi ja sen jälkeen poimittu silmukat yläreunasta, joilla on neulottu ihan tavallinen pipo. Sen jälkeen virkkasin vielä alareunaan röyhelöreunan kiinteillä silmukoilla.