Kädentaitomessut ja jouluista askartelua

Käväisin viime perjantaina Kädentaito- ja Elma-messuilla Messukeskuksessa. Messujen kädentaitopuoli oli vähän pettymys - osuus koko tarjonnasta oli pieni ja hyvin edustettuna olivat vain neulelangat eikä niissäkään mitään uutta. Messuostokseni olivatkin tällä kertaa elintarvikkeita: Kolatun juustoja ja luomujauhoja. Kotiin mennessäni mietin, että tuollaiset messut ovat melkoinen konsepti - ihmiset maksavat kalliihkon pääsylipun päästäkseen tekemään lisää kalliihkoja ostoksia. Ensi vuonna pitää yrittää päästä Tampereen Kädentaitomessuille, joita kaikki tuntuvat kilvan kehuvan.

Ajatukset alkavat tässä vaiheessa vuotta kääntyä väistämättä jouluun ja jouluvalmisteluihin, vaikka yritänkin välttää "pitäisi ehtiä sitä ja tätä"-stressiä. Jääkaapin oveen laitoin stressin välttämiseksi to-do-listan jouluvalmisteluihin liittyen. Listalla on vain minulle mieluisia joulupuuhia - ikävät puuhat joko jätän tekemättä tai vastuutan miehelleni, jos ne ovat ehdottoman välttämättömiä. Viikonloppuna kaivoin myös esille kaikenlaisia kranssiaineksia: syksyllä kerättyjä tammenterhoja, pähkinöitä ja käpyjä sekä kaupasta ostettuja mausteita. Lisäksi kuivasin hedelmäviipaleita uunissa. Kuva kertonee tälläkin kertaa enemmän kuin sanat:

Kolmen vuoden huivi

Aloitin tämän huivin neulomisen miehelleni kaksi vuotta sitten ennen isänpäivää, mutta kuinkas ollakaan huivi ei valmistunut tuolloin eikä vielä viime vuonnakaan, mutta tänä vuonna tuli sitten valmiiksi. Isänpäivälahjaksi sitä en kehdannut sentään antaa, vaikka alkuperäisenä ajatuksena kaksi vuotta sitten saattoikin olla isänpäivälahja.

Lanka on Novitan Alpacaa, joka tuntui vähän kutittavalta minunkin kaulaa vasten, ja muu perhe taitaa olla herkkähipiäisempää kuin minä, joten vähän jännään, pääseekö huivi käyttöön. Ensin tosin pitäisi talvenkin tulla - muu perhe ei tarvitse villavaatetta ennen kuin paukkupakkasilla, kun minä vilukissa hiippailen kesät talvet villasukissa. Ihanan pehmeää lankaa tuo Novitankin alpakkalanka on.



Ohje: Interlocking Balloons, Scarf Style
Lanka: Novita Alpaca, 220 g
Puikot: Addin pyöröt nro 4 (tai 4,5)

Neulomiskärpäsen puremaa odotellessa

Pääkaupunkiseudulla satoi eilen ensilumi. Lapset ovat valtavan innoissaan siitä, että maassa on vähän jotain valkoista, joka kastelee lapaset ja jota saa juuri ja juuri kaapaistua suuhunsa. Ojanpientareilla on vielä kukkivia pietaryrttejä ja saunakukkia, joten minä en oikein jaksa uskoa, että tästä tulisi vielä oikea talvi.

Taitaa olla ihan tilastollinen tosiasia, että talvi tulee vuosi vuodelta myöhemmin ja kai nuo marraskuun alussa kukkivat kesäkukat sitä todistavat. Toisaalta kaupallinen joulu tulee vuosi vuodelta aikaisemmin (vai tuntuuko se vain siltä), kun yksi sun toinen kauppa avaaa joulupuotejaan. Ja meidän lapset eivät vielä edes tiedä, mitä haluaisivat joululahjaksi.

Mä en kestä tätä vuodenaikaa. Auttaisikohan kirkasvalolamppu? Työpaikan kahvihuoneessa on sellainen, mutta kirkasvalolampun sanotaan auttavan jos sen äärellä on puolisen tuntia ja kenellä nyt olisi aikaa istua kahvihuoneessa puoli tuntia.

Neulomisblääh on vieraillut syksyn aikana useammassa blogissa ja on tuttu ilmiö täälläkin. Sitten viime postauksen olen saanut aikaiseksi kaksi sukkaa, joille ei huvittaisi neuloa pareja, kasan peittotilkkuja (neuloin yhden viikon ajan sukkalankojen loppuja tilkku per päivä, kunnes kyllästyin tilkkuihin) ja aloittanut yhden jämälankahuivin.

Neulominen ja muu käsillä tekeminen on ollut minulle perinteisesti keino lieventää stressiä. Pitäisiköhän tästä päätellä, että minulla ei ole tällä hetkellä työperäistä stressiä? Voi pitää paikkansa, sillä työskentelen tämän syksyn ajan toisella osastolla ja työkuormitukseni on kaukana oman osaston tavanomaisesta tasosta. Olen tehnyt normaalipituista päivää, ehdin joka päivä syömään lounaan ja mikään homma ei jää roikkumaan. Ihan kivaa, mutta kyllä minä toisaalta ihan vähän kaipaan oman osastoni hektisyyttä. Suo siellä, vetelä täällä.